Yhteisopettajuus inspiroi

Lyseon koulun lehtorit Pirjo Kainulainen ja Jouni Partanen jakavat töissä kaiken hyvässä ja pahassa: oppilaat, ideat, tilat ja työpaineet. – Työ ei tunnu niin raskaalta, kun sen jakaa toisen kanssa, Kainulainen sanoo. 

Alun alkaen yhteisopettajuus ja siirtyminen Verkatehtaan kiinteistöön oli rehtorin ehdotus. Toki siitä olisi voinut kieltäytyäkin, mutta Kainulainen ja Partanen päättivät hypätä kylmään veteen. 

– Kyllä se epäilytti. Pelkäsin, että työmäärä lisääntyy. Olihan se kerralla melkoinen muutospommi, kun mukaan tuli samalla uusi OPS. 

Jouni Partanen

He opettavat historiaa ja yhteiskuntaoppia ryhmille, joissa on hieman alle 50 oppilasta. Tavallista avarampi luokkatila sijaitsee Verkatehtaankujan kiinteistössä. Lisänä on pieni taukohuone, jossa voi tarpeen tullen myös opettaa pienempää ryhmää tai käydä yksityisempiä keskusteluja oppilaiden kanssa.  

– Toinen opettaja on hyvä tuki ja turva – jo ajatellen työturvallisuuttakin. Ja on oppilaallekin hyvä, että on kaksi opettajaa, sillä henkilökemiat toimivat erilailla, Partanen huomioi. 

”Hei ope, mulla on asiaa”  

Pelko työmäärän lisääntymisestä osoittautui turhaksi. Työaika jakaantuu nyt hieman eri tavalla. Suunnitteluun menee enemmän aikaa, mutta se kiritään takaisin jaettuna opettajuutena oppituntien aikana.  

– Monissa tilanteissa on paljon hyötyä siitä, että jaamme oppitunnit. Moni juttu käy nopeammin kaksin. Ja mikä parasta, olemme huomanneet, että oppilaat pyytävät paljon herkemmin apua, kun oppitunti ei keskeydy kokonaan heidän asiansa takia – eikä tarvitse odottaa apua niin kauan, Kainulainen ja Partanen kertovat. 

– Yksin kävi usein niin, että hyvääkään ideaa ei välttämättä saanut vietyä loppuun, mutta nyt toinen voi jatkaa siitä, mihin itse meinaa jumittua, Partanen lisää. 

Sopii samanhenkisille 

Kainulainen ja Partanen korostavat, että yhteisopettajuudessa on tärkeää työparin välinen kemia. Ensin kannattaa käydä jonkinlainen periaatekeskustelu toimintatavoista. 

– Suosittelemme yhteisopettajuutta kaikille, mutta opetuksen suunta tulee olla yhtenäinen ja yhdessä sovittu. Täytyy olla samat periaatteet, tavoitteet ja ideat – olla samalla puolella. 

Yksi tätä työparia yhdistävä periaate on se, että kokeita ei järjestetä lainkaan.  

– Meillä on kokeilussa pistejärjestelmä, jossa pisteitä kertyy testeistä, läksyistä ja vaikka tiedonhausta sekä tuntityöskentelystä yleensä, he kertovat. 

Seitsemäsluokkalaisilla on käytössään Chromebookit, ja arviointi tehdään Tabletkoulu-verkkopalvelun avulla. Heillä ei ole perinteisiä kirjoja lainkaan ja muillakin on käytössään vain luokkakirjat.  

– Sähköisesti näemme oppilaan tilanteen kokonaisuutena ja pysymme jatkuvasti kärryillä siitä, missä mennään. Myös läksyjä voimme seurata paremmin ja puuttua, jos jollain tehtävät jäävät raahaamaan, Kainulainen kertoo. 

Sähköiset materiaalit mahdollistavat myös vertaispalautteen antamisen eli oppilaat antavat toisilleen palautetta ja oppivat samalla.  

Yksilöllisyys on totta 

Epäilijöitä löytyy, mutta Kainulaisen ja Partasen kokemuksen mukaan yhteisopettajuus lisää yksilöllistä opetusta ja sähköiset materiaalit tukevat sitä. Opetusta pystytään eriyttämään sekä ylös että alaspäin. Oppilas voidaan tarvittaessa ottaa myös opiskelemaan omaan tilaan, jos hän tarvitsee lisätukea oppimisessa. 

– Meillä on yhdessä myös resursseja valmistella samasta aiheesta vaikka kolme eritasoista tehtävää, Partanen sanoo.  

Ainoa asia, joka järjestelyssä on joitain vanhempia arveluttanut, liittyy työrauhaan. Opettajat korostavat, että työrauhaan vaikuttavat monet muutkin asiat kuin oppilaiden määrä.  

– Ei oppilaiden pienempi määrä takaa työrauhaa. Ääntä meillä kyllä riittää, mutta se on vääristynyt kuvitelma, että täällä huudetaan kilpaa. Ja koska tilaa ei ole suunniteltu tätä varten äänet kaikuvat hieman liikaa. Toivomme, että saamme ryhmätyöskentelyyn paremmin sopivat kalusteet ja liikuteltavat sermit. 

Lyseon yläkoulun oppilaat opiskelevat sekä vanhoissa tiloissa lyseolla että Verkatehtaalla. Siirtymät lyseon koulun tiloista Verkatehtaalle ovat sujuneet oppilailta jouhevasti. 

– Yllättävän vähän he myöhästelevät tunneilta sen takia, Kainulainen sanoo.  

Lukuvuonna 2018–19 opetusta on tarkoitus jatkaa samalla tavalla. Paluuta vanhaan ei kumpikaan opettajista halua. 

– Haluamme lisätä suullista testaamista. Toivomme myös, että voimme jatkaa kokeiluna alkanutta kirjattomuutta, Kainulainen ja Partanen sanovat.  

Ensi vuodelle on suunnitteilla myös tiimikokeilu. Oppilaat laitetaan noin neljän hengen ryhmiin, joissa he opiskelevat esimerkiksi yhden jakson kerrallaan ja tehtävät ovat enemmän ryhmätyötyyppisiä.