Selviytymistaito vailla vertaa

Saara Martikka ja Lea Kautto näkevät lukutaidon rapistumisen vaikutukset työssään yläkoulun äidinkielenopettajina. Pitkän tekstin lukeminen tuntuu joistain oppilaista erittäin hankalalta, ja toisinaan oppikirjan tekstien ymmärtämisessä on ongelmia 

Lukeminen laajentaa sanastoa, lisää ymmärrystä ja kehittää empatiataitoja. Luku- sekä kirjoitustaito toimivat tärkeänä selviytymiskeinona monimutkaisessa yhteiskunnassa. Kaurialan koulun äidinkielenopettajat Saara Martikka ja Lea Kautto ovat huomanneet yläkoulun oppilaiden lukutaidon heikentymisen etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana.  

Lukutaidon rapistumisen lisäksi sanavarasto on joillakin niin kapea, että he eivät aina ymmärrä oppikirjan tekstejä. Myös samantapaiset sanat sekoittuvat joskus keskenään. Visuaalisuus on viemässä sanoilta sijaa, snäppäily ja hymiöiden käyttö on niin paljon helpompaa ja nopeampaa kuin kirjoittaminen. Tosiasia kuitenkin on, että sekä tekninen lukutaito että syvempi tekstin ymmärrys kehittyvät vain lukemalla. 

– Luonnollisesti, jos ei ole yhtään lukenut, kynnys lukea pidempää tekstiä tuntuu isolta urakalta. Monilla lukeminen on hidasta ja siihen menee tunnillakin paljon aikaa. Heikko lukutaito tekee ymmärtämisestä hyvin pintapuolista ja siihen liittyy myös syrjäytymisen vaara, Martikka sanoo.  

– Minulta on kysytty esimerkiksi sitä, mitä tarkoittavat sanat ”arvostaa” ja ”etualalla”. On hyvä, että oppilas kysyy, mutta kuinka paljon on niitä, jotka eivät kysy ja asiat menevät siksi ohi, Kautto kertoo.  

Kun Kautto aloitti opettajana, lukuharrastus oli yleisempää. Nyt koulusta kotiin annettavat lukutehtävätkin tuntuvat jäävän muun kiinnostuksen jalkoihin. Tänä syksynä hän tekikin päätöksen, että ei luetuta kirjoja 7.- ja 8.-luokkalaisilla kotona, vaan ainoastaan tunnilla.  

– Varmistun siitä, että luetaan edes jotain, vaikka hitaastikin, hän perustelee.   

Tubetähti avuksi imago-ongelmaan 

Sen sijaan, että poikien lukemattomuutta painotetaan ja asioita yleistetään esimerkiksi mediassa, Kautto ja Martikka haluaisivat kuulla tarinoita niistä, jotka lukevat. Lukemisen nousukauteen tarvittaisiin hyviä malleja. Kannustavan esimerkin nuorisolle voisi antaa vaikka koripallotähti Lauri Markkanen, joka kertoi aloittavansa Potterien lukemisen pelireissuilla (HS 23.10.2017).  

– Lukemisen keulakuvana pitäisi olla joku sellainen tubettaja tai urheilija, jota katsotaan ylöspäin. Lakko voisi tehdä vlogin jostain kirjasta! opettajat ideoivat.   

– Poikaoppilaat eivät halua kertoa, että lukevat, vaikka lukisivatkin. Haluaisimme pois siitä jankkaamisesta, että pojat eivät lue. Kaikki me olemme yksilöitä ja oppilaitakin harmittaa se, että heitä yleistetään, Kautto ja Martikka tietävät.  

– Kotona aikuisen malli on tärkeä – olisi hyvä, jos siellä tuotaisiin kirjoja ja lehtiä tarjolle. Nuoren on hankalaa löytää kiinnostavaa lukemista. Se on myös tässä työssä se vaikein juttu, että miten löytäisi sellaista lukemista, joka kiinnostaa muitakin kuin tätejä. Luen itse parikymmentä nuortenkirjaa vuodessa, Kautto sanoo.  

Martikka puolestaan skannaa maailmaa mielessään hyvät kirjalöydöt nuorille. 

– Haen vinkkejä Instagramissa ja kirjastossa tai katson läpi uudet kirjat kauppareissulla Prismassa. Vaikeinta on löytää pojille lukemista, vaikka hyvää kotimaista kirjallisuutta nuorille kyllä ilmestyy koko ajan. 

Monilukutaito on osa kaikkea 

Uuden opetussuunnitelman mukaan oppilaita tulee ohjata monilukutaitoisuuden syventämiseen kaikissa oppiaineissa. Teksteillä tarkoitetaan sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kineettisten symbolijärjestelmien avulla ilmaistua tietoa. Analyyttisyys, kriittisyys ja kulttuurinen lukutaito ovat opetuksen avainsanoja.  

– Monilukutaito on sitä, että osaa lukea ja tulkita erilaisia tekstejä. Se on myös symbolien ja kuvien luku- ja tuottamistaitoa, Kautto ja Martikka tiivistävät.  

He kuuluvat monilukutaidon tutor-opettajien tiimiin, joka on vastikään perustettu ja kehitysvaiheessa. Sen tarkoitus on antaa opettajille ideoita ja vinkkejä monilukutaidon kehittämiseen.  

– Monilukutaidon opettaminen kuuluu kaikkien aineiden opettajille, ja nyt yritämme tehdä sitä näkyvämmäksi osaksi toimintaa.  

– Monilukutaitoon liittyy myös muun muassa tiedonhakua ja lähdekriittisyyttä. Monissa asioissa oppilaat osaavat kyllä olla kriittisempiä kuin aikuiset. He osaavat epäillä ja ovat tietoisia kuvan muokkauksesta. Tätä on toitotettu niin paljon, että maailma näyttäytyy nuorille aika sekavana paikkana, Martikka lisää.  

Mikä avuksi? 

Lukutaito-ongelman ratkaiseminen ei ole yksinkertaista. Kauton ja Martikan mielestä tarvittaisiin lisäresursseja, jotta voitaisiin ylläpitää laajoja koulukirjastoja, joissa on tarpeeksi erilaisia vaihtoehtoja.  

– On hyvä, että näistä asioista puhutaan, mutta jos tähän halutaan panostaa, tarvitaan konkreettisia tekoja, Martikka sanoo.  

– Toimittaja-kriitikko Aleksis Salusjärven ajatus, että lukeminen on selviytymistaito, eikä sen välttämättä tarvitse olla aina nautinto, on hyvä. On huolestuttavaa, jos seiskalle tulee oppilaita, joilla ei ole ikinä ollut kirjastokorttia tai peruskoulusta pääsee pois ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lukemaansa, Kautto sanoo.  

– Nuoren ajasta taistelevat monet asiat, mutta olen sitä mieltä, että sille, mikä koetaan tärkeäksi, löytyy myös aikaa. Rauhoittuminen on haastavaa ja pienet ärsykkeet häiritsevät, mutta riittää, että lukee edes vähän, Martikka muistuttaa. 

He tekevät paljon yhteistyötä kirjaston kanssa esimerkiksi kirjavinkkaamista ja kirjasarjalaatikoita hyödyntäen. Yhteistyötä voisi olla paljon enemmänkin, mutta käytäntö sanelee monia asioita: 45 minuutin oppitunti ei riitä kirjastoreissuun.  

– Kirjastossa ideoidaan ja he ottavat hyvin vastaan vinkit ja ideat, mitä voisimme yhdessä tehdä, Martikka ja Kautto kiittelevät.