Miemalan koulussa perinteiset seurapelit muuttuivat jättiversioiksi, joita voi pelata ulkona porukalla. Projektiin liittyi puukäsityötaitojen lisäksi muun muassa työvaiheiden dokumentointia ja ohjeiden laadintaa.  

Miemalan koulun 5. luokan oppilaat pelaavat itse tekemiään suuria puisia pelejä vehreällä koulupihalla, kuten fortunaa, koronaa, neljän suoraa ja labyrinttia. Pelejä säilytetään ulkovarastossa, josta oppilaat voivat ne halutessaan hakea välituntien viihdykkeeksi. Kaikki osallistuvat, höpötystä riittää, aurinko paistaa ja opettaja hymyilee.

–  Teknisen työn opettaja Riku Kokkala esitteli idean ja yhdistimme voimamme. Ensin peleistä tehtiin kirjalliset suunnitelmat ja ne esiteltiin ennen työn aloittamista, tekstiilityötä opettava luokanopettaja Anu Aaltonen kertoo. 

Teknisten taitojen lisäksi projektin suunnitteluvaiheessa ja myös ohjeiden laadinnassa tarvittiin loogista ajattelua. Matkan varrella tarvittiin rutkasti myös ongelmanratkaisutaitoja. Monimuotoinen oppiminen liittyi useaan eri aineiseen, sillä käsitöiden lisäksi sivuttiin myös äidinkielen ja matematiikan taitoja.  

Ryhmätyö puolestaan vaatii aina sosiaalisia taitoja ja yhteistyökykyä, ja yhdessä tehden niitä myös opitaan lisää. Ryhmän jäsenistä valittiin eri asioista vastaavat oppilaat, ryhmässä oli niin pädi- kuin pintakäsittelyvastaavaakin.

Varsinaisen pelin tekemisen lisäksi oppilaat toteuttivat ryhmissä videot, joissa viitisen viikkoa kestäneen projektin työvaiheet esiteltiin.  

– Ipadit olivat tässä projektissa ehdottomasti parhaat. Oppilaat oppivat sekä videoiden suunnittelua, kuvaamista että editointia, sillä videon piti olla minuutin mittainen, Aaltonen kertoo.  

Oppilaat olivat ihan superinnostuneita tästä projektista – ja minä, vannoutunut tekstiilityön opettaja, opin uusia juttuja! 

Anu Aaltonen

Ryhmässä jokainen osaa 

Nella, Heta, Vertti ja Tuomas kertovat, että heidän ryhmässään kaikki tekivät kaikkea. Hauskinta oli valmiin pelin pelaaminen. 

– Itse tehdyllä on hauska pelata. Vaikeinta tässä oli sääntöjen ja ohjeiden tekstin muotoilu. Ja naulaaminen, kun meni välillä ohi, labyrintin valmistanut ryhmä kertoo.   

Eevan, Mimin, Markuksen ja Hugon ryhmä teki jättikokoisen ja monimutkaisen labyrintin, jossa tarvittiin yhteistyön voimaa. 

– Ei se ollut vaikeaa, kun ei tarvinnut tehdä yksin. Työ vei mennessään ja tekeminen oli kivaa, he kertovat.  

Aaltonen on mukana käsityötä oppiaineena kehittävässä työryhmässä. Hän on huolissaan koululaisten käsityötaitojen romahtamisesta. Uudessa opetussuunnitelmassa tuntimääriä vähennettiin ja kun taidot eivät kehity, aineen valinta yläkoulussa on vähentynyt sekin.  

– Perustaitoja ei enää ehditä oppia kunnolla ja aine koetaan siksi vaikeaksi, Aaltonen sanoo.