Kerhoista iloa, kavereita ja taitoja

Koulujen kerhojen tehtävänä on muun muassa tukea kodin ja koulun kasvatustyötä sekä lisätä lapsen osallisuutta. Kerhotoimintaa Hämeenlinnassa koordinoiva luokanopettaja Jari Heikkilä Ruununmyllyn koulusta korostaa myös kerhon sosiaalista merkitystä. Opettajakin oppii tuntemaan oppilaansa kerhoissa entistä paremmin.  

– Tavoitteena on, että jokaisella hämeenlinnalaisella lapsella olisi yksi harrastus. En tiedä, miten se sitten toteutuu, mahdollisuuksia on kyllä tarjolla, Heikkilä sanoo. 

Harrastusvaihtoehtoja on tarjolla sitä vähemmän, mitä kauemmas kantakaupungista mennään. Hämeenlinnan pitäjien koulujen kerhotoimintaan onkin panostettu hieman enemmän kuin kantakaupunkiin juuri tästä syystä. Tutussa paikassa lapsen on turvallista harrastaa, eikä harrastukseen lähtemiseen tarvita kuljettamista.  

Kerhot syntyvät koulujen tekemien hakemuksien perusteella. Opetushallituksen tarjoama rahoitus on viime vuosina hieman noussut, mutta huippuvuosiin se ei yllä. Summa vaihtelee joka vuosi, ja on tänä vuonna noin satatuhatta euroa, ja se jakaantuu kaupungin (30 %) ja ministeriön (70 %) osuuksiin.  

– Nyt on ollut tosi antoisat vuodet tehdä tätä työtä, kun mukana on monia eri yhteistyötahoja, kuten esimerkiksi 4H-kerho, Lasten Liikunnan Tuki ja urheiluseurat, Heikkilä sanoo ja kiittelee opetuspalveluiden tekemää työtä kerhojen eteen. 

Yllärikerhosta säbäilyyn 

Aiemmin kerhot pyörivät koko lukuvuoden, mutta nyt on siirrytty niin sanottuihin lyhytkerhoihin, joihin on helpompi saada sitoutuneita vetäjiä ja osallistujia. Kerhot kokoontuvat 3–6 kertaa. Kerhojen vetäjinä toimivat pääasiassa koulujen omat opettajat, ja painotukset rakentuvat heidän osaamisensa ja kiinnostuksensa mukaan. Toki myös oppilaat saavat esittää toiveita kerhojen sisällöstä.  

On yllärikerhoa, kokkikerhoa, kepparikerhoa, ukulelekerhoa ja vennykerhoa. Perinteisempiä kerhoja edustavat esimerkiksi kuorot sekä liikunta- ja kielikerhot.

Kerhojen joukossa on hyvinkin erilaisia sisältöjä. On yllärikerhoa, kokkikerhoa, kepparikerhoa, ukulelekerhoa ja vennykerhoa. Perinteisempiä kerhoja edustavat esimerkiksi kuorot sekä liikunta- ja kielikerhot. Lukiolaisten vetämät matikka-, kieli- ja tiedekerhot ovat osoittautuneet erityisen suosituiksi. Heikkilä itse on vetänyt oppilaille lähinnä liikuntaan liittyviä kerhoja, kuten sählykerhoa. 

Hämeenlinnan erikoisuus on museokerho, joka toteutetaan yhteistyössä eri museoiden kanssa. Kerholaiset ovat vierailleet esimerkiksi Museo Skogsterissa, Sibeliuksen syntymäkodissa, Palanderin Talossa ja Hämeen linnassa.  

Kerho on niin suosittu, että siihen on kutsuttu erikseen ja vuorotellen mukaan 3.–4.-luokan oppilaita sekä kantakaupungista että pitäjäkouluista. 

– Tämä on minun lempilapseni ja tosi pidetty kerho. Museokerhoon on järjestetty kuljetukset kauempaa ja kohteilla on omia työpajojaan ja opastuskierroksia oppilaille. Museot ovat olleet tästä innoissaan, sillä hekin haluavat saada uusia kävijöitä, Heikkilä kertoo. 

– Tässä tehdään pienillä summilla paljon hyvää ja saadaan lapsen arkeen lisää mahdollisuuksia. Pyrimme siihen, että lapsilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet päästä mukaan, mutta joskus opettajat joutuvat valitsemaan osallistujat, jos halukkaita on paljon, Heikkilä selventää.  

Alakoulussa kerhojen suosio on suurta, mutta yläkoulussa innostus saattaa hiipua.  

– Koulujen yhdyshenkilöt ovat kyllä hyvin kartalla siitä, mistä murrosikäiset ovat kiinnostuneita ja mitä he tarvitsevat, Heikkilä sanoo ja mainitsee esimerkkinä punttisalikerhon. 


Ruununmyllyn koulun oppilaat pääsivät kuuntelemaan pianisti Tuomas Nikkasta Sibeliuksen syntymäkodissa opettaja Jussi Helmisen kanssa. Käynti oli osa suositun museokerhon toimintaa.  

Kerhojen tavoitteena on:

  • lasten ja nuorten osallisuuden lisääminen 
  • kodin ja koulun kasvatustyön tukeminen 
  • mahdollisuuden antaminen sosiaalisten taitojen kehittämiseen ja yhteisöllisyyteen kasvamiseen 
  • mahdollisuuden antaminen onnistumisen ja osaamisen kokemukseen 
  • luovan toiminnan ja ajattelun kehittäminen 
  • lasten ja nuorten kannustaminen oman kulttuurin tuottamiseen 
  • mahdollisuus oppilaan tuntemisen lisäämiseen
  • harrastuneisuuden tukeminen ja myönteisten harrastusten edistäminen. 

(Lähde: Opetushallitus)