12 vuotta elämässä mukana

Iceheartskasvattajat ovat lapsen ja nuoren tukena arjessa, juhlassa ja hankalimmissa hetkissä. Toimintamalli on sosiaalisen työn väline, jonka on todettu tuottavan hyviä tuloksia 

Icehearts-toiminta on Hämeenlinnassa uutta, eikä sitä tunneta vielä kovin hyvin. Moni luulee sen olevan pelkästään joukkueurheilua, mutta kyseessä on koko elämän läpileikkaava toiminta. Iceheartsin tavoitteena on ennaltaehkäistä syrjäytymistä, edistää sosiaalisia taitoja ja luoda lapsille pitkäkestoinen ja turvallinen aikuisen läsnäolo läpi kasvun nivelvaiheiden. Sen filosofia on antaa jokaiselle lapselle mahdollisuus.  

Hämeenlinnassa toiminta on tällä hetkellä suunnattu vain pojille. Joillain paikkakunnilla on myös tyttöjen Icehearts-ryhmiä, jotka kutsuvat erityistukea tarvitsevat tytöt mukaan yhteisöön. Tavoitteena on antaa heille roolimalli aktiivisesta ja itseään kunnioittavasta naisesta. 

Kasvattaja Jussi Järvinen alkoi kerätä ryhmäänsä kasaan Hämeenlinnassa syksyllä 2018 ja Veli-Matti Haataja tämän vuoden tammikuussa. Molemmat toimivat Jukola–Nummi-alueella. 

– Kiersin luokissa ja tein yhteistyötä opettajien sekä sosiaalitoimen kanssa löytääksemme ryhmään sopivia poikia. Yleensä heillä on jonkinlaisia erityistuen tarpeita, ehkä ylivilkkautta, keskittymisvaikeuksia tai perhe tarvitsee jostain syystä tukea. Nyt yhdeksän lapsen ryhmässä on mukana hyvin erilaisia poikia, Järvinen kertoo.  

Haataja puolestaan aloitti oman ryhmänsä kokoamisen eskareista toimien yhteistyössä varhaiskasvatuksen ja sosiaalitoimen kanssa. Tavoitteena on saada kokoon 20 pojan porukat, joita kootaan pikkuhiljaa.  

– Eskarityön isoin ajatus on se, että nivelvaihe kouluun sujuisi hyvin ja että siellä olisi edes yksi tuttu aikuinen vastassa koulun alkaessa, Haataja sanoo. 

Kasvattajat tekevät Jukolan ja Nummen opettajien kanssa paljon yhteistyötä ja tukevat opettajien työtä oppitunneilla. Yhteistyötä tehdään myös esimerkiksi eri urheiluseurojen kanssa.  

– Hämeenlinnassa on ollut niin mukavaa toimia, että olen aivan hämmästynyt. Iceheartsilla on ilmeisen hyvä klangi, ja olemme saaneet helposti yhteistyökumppaneita, Järvinen kertoo.

Sitoutuminen on kunnia-asia 

Icehearts-toiminta on hyvin kokonaisvaltaista kasvatustyötä. Jos lapsi tarvitsee tukea koulussa, kasvattaja on siellä mukana. Iltapäivällä tehdään yhdessä läksyt ja sen jälkeen pelataan jotain peliä, kuten sählyä tai jalkapalloa. Alkuvuosien jälkeen ryhmä valitsee niin sanotusti oman lajinsa, jota aletaan harrastaa säännöllisemmin ja perustetaan joukkue. Ip-kerhotoiminta vaihtuu näin lajin harrastamiseksi.  

– Olen saanut paljon upeita kokemuksia joukkueurheilun kautta. Haluan, että nämä lapset saavat niitä myös. Joukkue on kuin elämä pienoiskoossa: on säännöt, toisten kunnioittaminen, tullaan harjoituksiin ajoissa ja niin edelleen, Järvinen sanoo ja Haataja on samoilla linjoilla. 

– Toiminnan alkaessa futis oli äärimmäisen tärkeä tekemisen ja tutustumisen väline. Suhdetta lapsiin pystyi rakentamaan kannustamisen kautta. Liikunta on universaali kieli, Järvinen lisää. 

Yhdessä tekeminen on lapselle signaali, että hän on hyväksytty ja sitä kautta omien – ehkä vaikeidenkin – asioiden kertominenkin pikkuhiljaa avautuu. 

En osannut edes ajatella, että sitoutuminen olisi jotenkin hankala asia, vaan että wau, mikä sauma ja hieno mahdollisuus!

Jussi Järvinen

Välit lapsen perheeseen muodostuvat läheisiksi vuosien varrella. Jo nyt Järvinen kokee, että perheiden kanssa ollaan tiiviisti tekemisissä ja välit ovat mutkattomat. Synttärikutsujakin on jo tullut ja vanhempien kanssa soitellaan usein. Icehearts-kasvattajasta on tullut merkittävä hahmo perheiden ja poikien elämässä.  

– Tämä on molemminpuolista. Yhtä lailla pojista tulee meille merkittäviä, kasvattajat muistuttavat.  

Wau, mikä sauma” 

Iceheartsin kasvattajat ovat sitoutuneet olemaan mukana 12 vuotta lapsen elämässä. Se on pitkä aika ja iso vastuu, mutta ajatus ei hätkähdytä Järvistä eikä Haatajaa. Kokeneemmat kasvattajat ovat kertoneet, että pojista on tullut kuin omia ja joidenkin kanssa yhteyttä on pidetty vielä aikuisiälläkin tiiviisti.  

– En osannut edes ajatella, että sitoutuminen olisi jotenkin hankala asia, vaan että wau, mikä sauma ja hieno mahdollisuus! Pääsen tekemään työtä pitkään ja se tuntuu hyvältä. Meillä ei ole arjessa kiireen tuntua, kun tiedetään, että tämä jatkuu pitkään, Järvinen sanoo. 

– Olen tehnyt lastensuojelutyötä vuosia ennen tätä. Siellä suhteet jäivät pinnallisiksi ja oli mahdotonta vaikuttaa asioihin. Kun aika on näin pitkä, pystymme oikeasti vaikuttamaan. Kyllä tämä on enemmän mahdollisuus kuin haaste, Haataja komppaa.  

Olen nähnyt, miten ammattilaiset käyvät erityislasten elämässä vain nopeasti kääntymässä. On upeaa, että heillä on ihmisiä, jotka ovat ja pysyvät.

Veli-Matti Haataja

Järvisen ryhmässä arjen toimintatapa on alkanut asettumaan. Yksi erityislasten haaste on kaverisuhteiden luominen.  

– Syksy oli levotonta aikaa, mutta kevään myötä ryhmä on tullut kavereiksi keskenään. Meillä oli poikia, joilla ei ollut yhtään kaveria, mutta nyt kaikki tuntevat toisensa, hän kertoo. 

Myös Järvinen ja Haataja ovat löytäneet toisistaan hengenheimolaiset. He eivät tunteneet ennestään, mutta samanlainen ajattelutapa auttaa paljon asioiden jakamisessa ja toiminnan ideoimisessa. Tukea he saavat aina tarvittaessa myös esimieheltään.  

Katso lisätietoja Iceheartsista